Robert de Montesquiou
Kreivi Robert de Montesquiou-Fézensac (7. maaliskuuta 1855 – 11. joulukuuta 1921 Menton) oli ranskalainen kirjailija ja dandy.
Hänestä tuli keskeinen henkilöhahmo useisiin romaaneihin, sillä hänen olemuksena herätti runsaasti ihailua. Hän toimi esikuvana Joris-Karl Huysmansin romaanin Vastahankaan (1884) des Esseintesille, Jean Lorrainin teoksen Monsieur de Phocas (1901) kreivi Muzaret’lle sekä Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä teoksen paroni de Charlus’lle.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpeg)
Kreivi Robert de Montesquiou-Fézensac oli vanhempiensa Pauline Duraux'n ja kreivi Robert de Montesquiou-Fézensacin neljäs ja nuorin lapsi. Hän syntyi arvostettuun gascognelaiseen sukuun, joka saattoi lukea esivanhemmikseen esimerkiksi uskonsotien aikana vaikuttaneen Ranskan marsalkan ja Akvitanian käskynhaltijan Montlucin seihneurin Blaise de Lasseran de Massencomen (1502–1577) sekä Alexandre Dumas'n romaanihenkilön d’Artagnanin eli Charles de Batz de Castelmore d’Artagnan (noin 1611 ja 1615–1673). Näin siis kreivi Robertilla oli sukukokemusta kirjallisena esikuvana toimimiseen.
Vuonna 1885 Montesquiou tutustui Gabriel de Yturriin (1868–1905), joka oli syntyjään perulainen. Yturrista tuli kreivi Robertin sihteeri, kumppani ja ehkä myös rakastaja[1]. Montesquiou eli kuitenkin hyvin siveellistä elämää, jonka avulla hän pyrki välttämään kaikki omaan homoseksuaalisuuteensa mahdollisesti liitettävät skandaalit.
Yturrin kuoleman jälkeen, jonka syynä oli diabetes, kreivi Robert valitsi sihteerikseen vuonna 1908 Henri Pinardin, joka oli Montesquioun yleinen edunsaaja hänen vuonna 1921 tapahtuneen kuolemansa jälkeen.
Robert Montesquiou herätti ihmisissä elinaikanaan hyvin voimakkaita tunteita, ja hyvinkin vastakkaisia. Taidemaalari ja essisti Jean-Louis Forain (1852–1931) kutsui häntä halventavasti ja pilkkaavasti nimellä «Grotesquiou», ranskalainen kirjailija Pierre Louÿs omisti hänelle pilkkarunon "Le comte R... de M..."[2]. Mutta kreivi Robert herätti myös suunnatonta ihastusta ja oli jatkuvasti ihailijoidensa piirittämä. Sankasta ihailijajoukosta voidaan mainita esimerkkeinä Marcel Proustin sekä pianisti Léon Delafoosen. Hänen lähimmät ja uskollisimmat ystävänä olivat serkku, kreivitär Greffulhe, Bibeson ruhtinatar, runoilija Herminie de La Brousse de Verteillac, Léonin ruhtinatar ja Rohanin herttuatar, kirjailija Judith Gautier, taidemaalari, graafikko ja piirtäjä Gustave Moreau sekä amerikkalainen taidemaalari James McNeill Whistler.
Monteusquiou tuki voimakkaasti aikansa modernia taidetta, ja hänen tukeaan saivat osakseen muun muassa runoilijat Stéphane Mallarmé ja Paul Verlaine, muusikot Claude Debussy ja Gabriel Fauré sekä taidemaalari Paul César Helleu.
Montesquiou-Fezensacin yksityispalatsi, jonka vanhemmat rakensivat kreivi Robertille ja hänen veljelleen vuonna 1858 on vieläkin nähtävissä Pariisissa osoitteessa 1. Boulevard de Lataour-Maubourg. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Joseph Michel Le Soufaché, ja siinä toimii nykyisin Kiinan kansantasavallan kulttuurikeskus.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kreivi Robert kirjoitti yksitoista nidettä runoutta, kolme romaania, kolme nidettä muistelmia ja lukuisia teoksia kritiikistä. Hänen runoutensa – jota hän piti koko tuotantonsa oleellisimpana osana – on yleisesti julistettu hienostelevaksi ja teennäiseksi, mutta se on joka tapauksessa hyvin epätasaista. Sitä vastoin Montesquioun kirjoittama kritiikki on Marcel Proustin määritelmän mukaan kuin ”kauneuden oppitunti” koko sukupolvelle.
Runot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Les chauve-souris, Richard, 1892
- Le chef des odeurs suaves, Richard, 1893
- Le parcours du rêve au souvenir, Charpentier et Fasquelle, 1895
- Les hortensias bleus, Charpentier et Fasquelle, 1896
- Les perles rouges, Charpentier et Fasquelle, 1899
- Les paons, Charpentier et Fasquelle, 1901
- Les offrandes blessées, Sansot, 1915
- Nouvelles offrandes blessées, Maison du livre, 1915
- Les quarante bergères : portraits satiriques en vers inédits, frontispice de Aubrey Beardsley, Librairie de France, 1925
Romaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- La petite demoiselle, Albin-Michel, 1911
- La trépidation, Emile-Paul Frères, 1922
Esseet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Le Chancelier de fleurs, douze stations d'amitié, La Maison du livre, Paris, 1908 [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Patrick Chaleyssin, Robert de Montesquiou, mécene et dandy, Somogy, 1992
- Philippe Jullian, Robert de Montesquiou, un prince 1900, Perrin, 1987
- Robert de Montesquiou, Les Pas effacés, Paul-Louis Couchoudin julkaisemat muistelmat, Émile-Paul Frères, 1923, osa II
- Edgar Munhall, Whistler et Montesquiou, Le Papillon et la Chauve-souris, Flammarion, 1995
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
